Saariselän hiihtovaelluksen jälkeen siirryimme parisataa kilometriä länteen Äkäslompoloon hiihtelemään vielä rennosti viikoksi isin ja äidin kanssa. Äkäslompolossa on hyvä latuverkko, mutta mitään sellaista erämaan rauhaa kuin Kiilopäältä täältä ei kyllä löydy. Väkeä oli laduilla välillä kuin Aleksanterinkadulla Hullujen päivien aikaan, ja kahvilohin ei meinannut mahtua sisään. Hiihtomaastot ovat silti niin kivat, että täällä hiihtelee mielellään viikon, varsinkin kun illalla on niin mukava rentoutua saunan, hyvän ruuan, juoman ja telkkarin ääressä :)
 |
| Aakenustunturin huipulta näkyy mm. Ylläs ja Lainio -tunturit |
Pari tunturia tuli täälläkin valloitettua. Aakenustunturin laella kulkeva reitti on yksi hienoimmista hiihtoreiteistä. Huipulta näkee yhtäaikaa Ylläs, Pallas ja Levi -tunturit, ja alaskaan ei tarvitse heti tulla, sillä tunturi on valtavan pitkän puikulan muotoinen, niin että laella voi hiihdellä kilometri tolkulla. Toinen mukava tunturinylitysreitti kulkee Kesänkitunturin yli. Nousu tapahtuu erittäin jyrkkää Pirunkurua pitkin, jossa välillä kulku muistuttaa enemmän vuoristokiipeilyä kuin hiihtämistä. Laella oli tällä kertaa myös varsin arktiset olosuhteet, ja hetken saattoi kuvitella olevansa etelänavalla tuulen tuiskutessa vähintään 20m/s.
Tämä olikin suorastaan kertakaikkiaan viimeinen reissu yhdeksän kuukauden lomallamme; maanantaina suuntaamme kohti uutta seikkailua nimeltä työt :)
 |
| Huipulla tuulee! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti