Amazon

Andeilla vietetyn viikon jälkeen vuorossa oli jotakin aivan muuta, kun Cuscon raikas vuoristoilma vaihtui Puerto Maldonadon painostavaan helteeseen ja tropiikin kosteuteen. Melkein puolet Perusta sijaitsee Amazonin alueella, ja tätä maailman laajinta sademetsää oli meidänkin tarkoitus päästä tutkimaan.

Amazonilla ainut järkevä kulkuväline on jokivene, jolla paikalliset jokivarren asukkaat taittavat niin työmatkansa kuin satunnaiset vierailut lähimpään kaupunkiin. Meillä matka suuntasi Puerto Maldonadosta ylävirtaan yhtä Amazonin lukuisista sivuhaaroista kohti Tambopatan luonnonsuojelualuetta ja siellä syvällä sademetsän keskellä odottavaa majapaikkaamme. Lähes neljän tunnin venematkan jälkeen auringon jo laskiessa saavuimme viimein perille ja aloimme totuttautua viidakkoelämään. Tunnelmaan pääseminen ei teettänyt vaikeuksia viidakon ääniä kuunnellessa ja ilmassa lentäviä erikokoisia siivekkäitä väistellessä.

Illan ja seuraavan päivän aikana saimme vielä läheisemmän kosketuksen alueen eläimistöön ja kasvistoon kun hyttysmyrkyssä ja aurinkorasvassa uitettuina uskaltauduimme oppaamme johdolla syvemmälle viidakkoon. Amazonin luonto todella häikäisee monimuotoisuudellaan. Ananakset, avokadot, vesimelonit ja monet muut kaupasta tutut viljelykasvit kasvavat täällä luonnonvaraisina ja kenen tahansa poimittavana kuin meillä mustikat metsässä, ja yhdessä ainoassa järvessä saattaa elää enemmän kalalajeja kuin koko Suomessa yhteensä.

Silmiinpistävää on myös lajien välisen kilpailun kiihkeys. Vaikka vettä ja lämpöä riittääkin kaikille, kilpailu auringonvalosta on sademetsässä ankaraa. Parhaiten kilpailussa pärjäävät kapokkipuiden kaltaiset jättiläiset jotka yltävät kurottamaan oksastonsa kilpakumppaneiden yläpuolelle. Pienempien lajien, kuten "kävelevän palmun" on turvauduttava oveluuteen. Vuosien saatossa palmu on oppinut kasvattamaan monivartista runkoaan toispuoleisesti ja saattaa varjoon jouduttuaan "kävellä" parikin metriä vuodessa kohti valoisampaa kasvupaikkaa.

Kapokkipuut on isoja

Tambopatan alue on myös eläimistöltään yksi Amazonin alueen rikkaimmista ja nurkan takana voi odottaa kirjaimellisesti lähes mitä tahansa. Omilla retkilläme polut kohtasivat kilpikonnien, vesisikojen, kaimaanien ja monien erilaisten lintujen kanssa, ja lounastauolla piraijat pistäytyivät napsimaan osuutensa veteen pudonneista eväspaloista. Yöllisiä retkiä taas hallitsivat sademetsän pienemmät asukit, joista puusammakot veivät söpöyspisteet jättimäisen tarantellan saadessa osakseen lähinnä kauhunsekaista ihmettelyä.

Puusammakko

Stop deforestation! Stop the leaf cutter ants!

Bullet ant pistää kovempaa kuin luoti

Parasta Amazonissa oli kuitenkin sen maaginen tunnelma. Kutojalintujen ja apinoiden konserttiin herääminen tai jokiveneellä lipuminen pitkin öistä Amazonia linnunradan ja tuhansien tähtien loisteessa ovat kokemuksia joita paraskaan luontodokumentti ei pysty välittämään, ne on pakko itse kokea. Niinpä viimeisenä aamuna olo olikin vähän haikea kun tavarat oli taas pakko pakata jokiveneen kyytiin ja suunnata kohti lentokenttää ja sieltä alkavia uusia seikkailuja.

Koska Amazon oli Perun reissumme viimeinen etappi, myös pieni välitilinpäätös lienee paikallaan. Kokonaisuutena Peru yllätti positiivisesti! Maan luonnon monipuolisuutta voi vain ihmetellä, Inkakultturissa riittäisi tutkittavaa vaikka kokonaisen reissun ajaksi, ja aivan erityisen maininnan ansaitsee perulainen keittiö joka on ehkä koko Etelä-Amerikan paras. Ja vaikka perulaisista erikoisuuksista marsu ja alpakka eivät ehkä enää kotiin palattua päädykään ruokalistalle, Pisco Sour nousee uutena tulokkaana kotibaarin cocktaillistan jatkoksi ja tulee myös pysymään siellä!