Lappi on mielentila

Jokin aika sitten telkkarista tuli Peltsin Lappi -niminen ohjelma, missä Peltsi hengaili Lapissa pidemmän aikaa ja yritti selvittää mikä siinä Lapissa on niin hienoa. Hän totesi lopulta että Lappi on mielentila. Tämä on ihan totta, ja kun siihen mielentilaan kerran pääsee, siihen haluaa aina takaisin. Lapissa elämä käy ihan eri kellotaajuudella kuin muualla. Kaikki etelän kiireet ja murheet unohtuvat, tai ainakin tuntuvat mitättömiltä kun istuu iltatulilla tai tunturin laella. Mielen valtaa rauha ja seesteinen olo kun vaeltaa päivästä toiseen karun kauniissa erämaassa kantaen kaiken mitä tarvitsee mukanaan.

Tällä reissulla päästiin kunnolla Mielentilaan kun jatkettiin Kevon viiden päivän vaellukselta vielä yhden lepopäivän jälkeen neljäksi päiväksi Koilliskairaan. Vaikka Kevo oli upea, on Koilliskaira ehkä vielä enenmmän sydäntä lähellä. Toisin kuin luonnonpuistossa, kansallispuistossa voi kulkea missä huvittaa jolloin tuntee ehkä enemmän olevansa kunnolla erämaassa. On ihanaa valita kartalta sopiva tunturi ja kiivetä sen päälle katselemaan maisemia. Tai istua joen varrella Paratiisikurussa keittelemässä lounasta.

Äiti ja isi olivat pitkään halunneet vaellukselle, joten he liittyivät seuraan tälle reissulle. Reittimme kulki Aittajärveltä Sarviojan kautta Muorravaarakkaan ja takaisin hieman eri reittiä. Ruska oli parhaimmillaan ja maisemat juuri niin upeita kuin muistimme vuosi sitten tekemästämme kevätreissusta. Uusiakin alueita ja tuntureita tuli valloitettua, kun kiipesimme Ukselmapäälle, mutta vanha lemppari tunturi Lumipää piti silti asemansa :)

Eläimiäkin bongattiin: Ukselmapään huipulla kiirunaparvi juoksenteli kivikossa pakoon karvatöppösissään, alatunturissa nähtiin puolestaan riekkoja, poroja ja korppeja.

Kiirunat asustaa ylätunturin avoimissa maisemissa

Mustikkaa oli niin paljon ja niin isoa, ettei olla koskaan nähnyt moista

Yhdeksän päivää luonnon keskellä oli rentouttavimpia kokemuksia vähään aikaan. Niin pitkässä ajassa alkoi jo muodostua rutiineita, ja tuli fiilis että tällaista tämä elämä on. En tiedä miten pitkään Lapissa pitäisi olla, että ei tuntuisi haikealta lähteä pois. Vaikka kyllä se sivistyskin ihan mukavalta taas tuntuu: vesiklosetti on hyvä keksintö.