Abel Tasman & Golden Bay

Kaikouran delfiiniseikkailun jälkeen reissu jatkui kohti Eteläsaaren pohjoisosia ja kolmen päivän varsin reipashenkistä aktiivilomaa. Ensimmäisenä aamuna suuntana oli Kahurangin kansallispuisto ja Mt Arthurin huippu. Reitin alkumatka kulki satumaisen kauniin sammalmetsän läpi, ja Elinan meille lainaama lintukirja tuli heti käyttöön kymmenten erilaisten pikkulintujen hyppiessä oksilla meitä ihmettelemässä. Ylemmäs päästessä maasto muuttui avoimemmaksi ja pääsimme nauttimaan Kahurangin vuoristomaisemista polun kivutessa yhä korkeammalle ja muuttuessa vähä vähältä yhä kivikkoisemmaksi. Elina oli varoitellut meitä paikkalisten tavasta vähätellä vaellusreittien vaativuutta ja asia tuli todennettua viimeistään siinä vaiheessa kun "helppo päiväretkemme" oli päätynyt vaiheeseen jossa matkaa taitettiin umpikivikossa neliveto päällä. Perille kuitenkin päästiin ongelmitta ja huipun huikeat maisemat olivat kaiken vaivan arvoiset! Aikaa parikymmenen kilometrin reittiin kului melkein seitsemän tuntia, ja takaisin parkkipaikalle saapuessa jaloissa tunsi kyllä kävelleensä.

 

Seuraavana päivänä oli vuorossa ylävartalojumppa välineenä merikajakki ja suorituspaikkana Abel Tasmanin kansallispuisto saaren pohjoisreunalla. Lyhyen alkubriiffin jälkeen kajakit kiskottin rantaan ja sekalainen seurakunta hajaantui kukin omiin suuntiinsa melat heiluen. Ilmeisesti turvallisuussyihin vedoten kaikille oli arvottu ämpärimuovista sorvatut kaksikkokajakit joiden vesilinja muistutti lähinnä proomua, joten lasikuituiseen yksikköön tottuneelle meinasin tulla ensin äitiä ikävä moista kaukaloa kammetessa. Kajakki liukui vielä kohtuudella lahdelmien tyynemmässä vedessä, mutta lasikuituyksikköä tuli ikävä viimeistään kun saavuttiin "Mad Milen" avo-osuudelle jossa raikas merituuli puski suoraan vastaan yli 10 metriä sekunnissa. Ylävartalotreeniä siis riitti, ja kauniiksi lopuksi edessä oli vielä 12 kilometrin jalkapatikka takaisin lähtöpisteeseen. Varsin reipas 9 tuntinen siis, joten reissun jälkeen "Fat Tuin" megalomaaniset gourmet burgerit katosivat nopeasti. Jälleen kerran maisemat olivat kuitenkin vähintään kaiken vaivan arvoiset. Kajakilla liikkuen pääsi lähelle alueen hylkeitä ja pingviineitä ja lounaspaikaksi saattoi valita alueen lukuisista mielettömän upeista hiekkarannoista sellaisen jota sai hallita omassa yksinäisyydessään.

Kun kaikki lihakset olivat jo sopivasti kipeinä, kruunattiin paketti vielä ratsastustetkellä Golden Bayn maisemissa. Golden Bay sijaitsee aivan Eteläsaaren pohjoiskärjessä vuorten takana ja alueelle johtaa vain yksi tie vuorten yli, joten tunnelma on mukavan eristäytynyt ja unelias. Ratsastusretkemme lähti liikkeelle aivan lahden pohjoisreunasta ja suuntasi kukkuloiden yli Pillar Pointin majakalle josta aukesi upea näkymä Farewell Spitin hiekkasärkälle ja läheisille rannoille. Maisemat olivat jälleen kerran jo totuttua tasoa ja hevosella liikkuen pääsi katselemaan aluetta uudesta näkökulmasta. Hevosen selästä noustessa olivat sitten kipeinä myös sisäreidet, joten oli sopiva hetki jättää urheilu hetkeksi ja suunnata auton nokka kohti etelää ja länsirannikon jäätiköitä.