Kaikilla varmaan on juttuja joista on monta kertaa puhuttu ja joita on moneen kertaan suunniteltu mutta joiden todellisena kohtalona on jäädä enemmän tai vähemmän lopullisesti toteutumatta arjen kiireiden ajaessa suurista suunnitelmista ohi. Omalla kohdalla lista on erinomaisen pitkä koska ideoita riittää ja aikaa on ollut viime vuosina aika rajallisesti. Sapattivapaan yksi oleellinen tavoite ainakin omalla kohdalla on 'tyhjentää pajatso' ja lyhentää listaa niin että sinne voi sitten taas tulevaisuudessa kerryttää lisää toteutumattomia suunnitelmia.
Yksi jo pitkään listalla viipynyt juttu on ollut kalareissu isän kanssa Lappiin, joten pohjoiseen oli päästävä, ja mieluiten mahdollisimman pitkälle. Inarin erämaan joet olivat jo aiemmilta reissuilta tutut ja saalisvarmaksi tiedetyt, joten kohteen valinta oli helppoa ja nokka osoitti kohti pohjoista sopivasti elokuun puolivälissä räkän jo mentyä. Siirtymämuodoksi valikoitui tällä kertaa auto - vapaaherran ja eläkeläisen tiimillä kun on aikaa tuhlattavaksi asti - ja puolentoista päivän matkanteon ja muutaman tunnin patikoinnin päätteeksi leiripaikka havumetsärajan tuolla puolen saavutettiin.
 |
| Leiripaikan rantaa |
Loppukesän Lappi tarjosi parastaan - sää pysyi kuulaan aurinkoisena lähes koko neljän päivän ajan ja kala söi paremmin kuin koskaan. Parasta antia oli kuitenkin lähes viikko aikaa kahden kesken. Autossa istuessa ja tulia poltellessa juttu liikkui laidasta laitaan ja vanhojakin tuli muisteltua - sitäkin vuoden 94 reissua jossa suolaa oli runsaan kalantulon toivossa kannettu mukana kolmatta kiloa mutta ruokaa niin vähän että viimeisten päivien ruokavalion muodosti ainoa jäljellä ollut elintarvike: palasokeri.
Palasokeriin ei kuitenkaan tällä reissulla tarvinnut turvautua. Vaikka taimenet jäivätkin mittarajan alle niin isoja harreja olisi noussut niin paljon kuin intoa olisi riittänyt - suurin osa päästeltiin jatkamaan eloaan pikaisen mittauksen jälkeen mutta jokunen sentään päätyi pannulle tai kattilaankin. Viimeisillä tulilla pimenevässä illassa istuessa johtopäätös oli selvä - loistoreissu kaikkiaan, toivottavasti joskus vielä uusiksi!
 |
| 48cm - omasta ennätyksestä jäätiin vielä muutama sentti |
 |
| Konjakkibaarin maisema |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti