Bonaire

Bonaire - Diver's Paradise, väittää paikallisen rekisterikilven teksti eikä voisi olla enempää oikeassa. Sukellus on pienen Karibian saaren tärkein tulonlähde, ja kaikki saarella on suunniteltu sukellusta ajatellen. Tienvarret on pullollaan keltaisia kiviä sukelluspaikkojen merkkeinä, vuokra-autot on varta vasten varusteltu sukelluskamoja ajatellen, sukellusoperaattoreita löytyy jokaisesta niemestä ja notkelmasta ja pinnan alla olosuhteet on tietysti myös vähintään kohdallaan. Viimevuotisen käynnin pohjalta tiesimme jo mitä odottaa, joten tämänvuotinen joulu oli helppo uhrata Bonairen vesien puolesta.

Joulukuusimato sopi reissun ajankohtaan

Tällä kertaa tavoitteena oli sukeltaa syvemmälle, joten reissun aluksi suunta oli koulun penkille deep speciality kurssia suorittamaan. Kurssia sukelleltiin eri syvyyksillä 30-40 metrin välillä, mikä toi sukellukseen uusia ulottuvuuksia ja vaatimuksia. Syvällä vesi on usein kirkkaampaa ja kalat isompia, ja useimpien hylkyjen tavoittaminen vaatii myös vähintään tuon 40 metrin luokituksen. Hylkyjä käytiin katsastamassa tälläkin reissulla, ja vaikka Bonaire ei olekaan tunnettu hylkysukelluskohteena, löytyy saaren vesiltä lukuisia pienempiä hylkyjä ja komeimpana yli 70 metriä pitkä ja saksalaisten aikanaan hauskasti nimeämä rahtilaiva Hilma Hooker :)

Hilma Hooker makaa 32 metrin syvyydessä

Mureenoja kurkistelee joka kolosta

Smooth Trunkfish tutkii hylyn pintaa

Sukeltaminen Bonairella on pääsääntöisesti rantasukellusta, mikä tekee kohteesta aika erilaisen verrattuna valtaosaan tyypillisistä sukelluspaikoista. Aamuisin siis kannetaan sukelluskamat ja sopiva määrä tankkeja auton peräkonttiin ja etsitään kartalta sopiva kohde, mieluiten ranta jossa ei ole yhtään muuta autoa ja jota saa vapaasti hallita kahdestaan. Venesukelluksen huonoista puolista ei siis tarvitse kärsiä - ei kymmenpäistä sukeltajalaumaa, ei tankkinsa hetkessä tyhjäksi puuskuttavia ryhmänjäseniä, ei sukeltamista dive masterin johdolla..

Mutta yksityisyydellä ja valinnanvapaudella on tietysti hintansa. Olosuhteet on osattava arvioida itsenäisesti, veteen on kahlattava joskus pitkäkin matka liukkaita kiviä pitkin ja surffiaaltoja vältellen, merielämä on spotattava itse ja hyvät navigointitaidot ovat tarpeen jos haluaa löytää tiensä takaisin autolle ja paikkaan josta vedestä pääsee myös pois. Parhaissa paikoissa veteen meno sujuu lähes yhtä mukavasti kuin veneestä vain kallionkielekkeeltä hyppäämällä, mutta monissa paikoissa sukeltaminen saattaa olla mahdollista vain hyvissä olosuhteissa tuulen käydessä sopivasta suunnasta. Meitä rantasukellus ja sen tarjoama itsenäisyys kyllä viehättää, mutta täytyy myöntää että välillä rannalla eväitä syödessä kyllä kaipailtiin myös liveaboardien palvelutasoa ja heti sukelluksen jälkeen odottavia valmiiksi katettuja herkkupöytiä :)

Oil Slick Leapin veteenmeno sujui joutuisasti

Dive mobiilimme oli erinomainen aina silloin kun suostui käynnistymään

Privaattiranta

Kaikkiaan puolitoista viikkoa kului varsin merellisissä merkeissä, joskin väliin mahtui myös sopivassa suhteessa hotellin omalla beach clubilla chilaillua ja iltoja Kralendijkin rantakadun lukuisissa viehättävissä ravintoloissa. Reissun vedenalaisina huippukohtina mieleen jäivät laittomaan kalastussiimaan takertuneen onnettoman tursaan pelastusoperaatio yösukelluksella ja reissun viimeinen sukellus, jolla pieni baby Hawksbill kilpikonna päätti uida rinnalla pitkän matkaa kuin hyvästelläkseen kotiinlähtöä tekevän sukellusparin. Pinnalta mieleen jäi tiestysti yhteinen aika kahden kesken ja ihana auringonpaiste ja lämpö. Ihan huippu häämatka #2 siis!

Baby Hawksbill!

Pienen koiran kokoinen hummeri

Flamingo Tongue simpukka

Aruba

Viimevuoden epäonnisten sattumusten takia häämatkalta jäi kokonaan väliin Bucuti, ihana häämatkaresortti Aruballa. Menetetty loma jäi harmittamaan joten päätimme ottaa koko homman uusiksi. Siispä suuntasimme häämatka nro kakkoselle!

Aruba on yleisesti aika jenkkituristipaikka, enkä välttämättä suosittelisi sitä lomakohteena. Bucuti on kuitenkin erityisen romanttinen ja tyylikäs resortti, ja Aruban valkoiset hiekkarannat ja turkoosi meri toimivat kyllä hyvin rantalomailuun. Tiesimme nämä seikat etukäteen, ja pysyttelimmekin koko kolme päivää resortissa poistumatta kertaakaan. Tavoitteena oli rentoilla eikä tehdä erityisesti mitään, ja siinä onnistuimme :) Kirjoja ja aurinkorasvaa kului.

Kovin montaa viikkoa löhölomailua ei jaksaisi, ja kolmen päivän jälkeen alkoi jo mieli tehdä puljaamaan toden teolla mereen; onneksi seuraavaksi on vuorossa 9 päivää sukellusta naapurisaari Bonairella. Bucuti toimi kuitenkin erinomaisesti tarkoituksessaan. Allekirjoittaneita miellyytti erityisesti pitkät happy hourit auringon laskun aikaan, ja se että resortti oli kokonaisuudessaan K18!!

 

 

 

Jouluennakko

Tänä vuonna joulu tuli aikaisin :) Heti joulukuun alussa viriteltiin joulukoristeet ikkunalle ja pieni joulupuu olohuoneen nurkkaan ja korkattiin ensimmäiset glögit. Varaslähtöön oli syynsä, varsinaiset joulun pyhät kun kuluu meillä tänä vuonna matkoilla. Yllättäen joulun väliin jäämisen sijaan tunnelma on kuitenkin ollut enemmän se, että tänä vuonna joulua on enemmän kuin pitkään aikaan. Harva se päivä on poikettu ennenaikaisilla joulupäivällisillä milloin missäkin, ja yhtenä harvinaisena aurikoisena pakkaspäivänä Nuuksiossa kuljeskellessa pääsi melkein talvisiin tunnelmiin vaikka "lumi" olikin lähinnä yöpakkasen huurruttamaa kuuraa. Kaikki joululahjatkin on jo ostettu, joten kerrankin kävi siis niin ettei joulu päässyt yllättämään.

Tiffi sai jouluisan rusetin (hetkeksi)

Nuuksiossa retkeilemässä

Pääsyy joulun väliin jättämiseen on viimevuotisen hieman epäonnisen häämatkan uusi yritys, suuntana jälleen Aruba ja Bonaire, jonne lento starttaa huomenaamulla kello seitsemältä. Sopivaksi lämmittelyksi hääteemaa sivuttiin viime lauantainakin, kun ensimmäisen hääpäivän kunniaksi poikettiin Luomossa illallisella. Oikeastaan hääpäivä oli jo lokakuussa, mutta silloin kelluttiin Amazonilla jokiveneessä, joten joulukuu sai toimittaa hiukan myöhennetyn hääpäivän virkaa. Asetelma sattui muotoutumaan pöytää myöten täsmälleen viime vuoden lokakuun kaltaiseksi ja ruoka oli tälläkin kertaa loistavaa, meidän kummankin mielestä ehkä tällä hetkellä Helsingin parasta. 

Ihana ilta Luomossa

Singapore

Reissun viimeisenä etappina oli kolme päivää Singaporessa. Kontrasti Indonesiaan oli aivan uskomattoman voimakas! Indonesiassa on roskia ihan joka paikassa. Katujen varret, metsät, meri, rannat, kaikkialla on roskia niin, että parin viikon oleilun jälkeen niitä ei enää edes huomannut. Myös rakennukset ja kaupunkien yleinen ilme on melko rutuisa, eikä mistään arkkitehtuurista tai kaupunkisuunnittelusta voi varsinaisesti puhua.

Singaporessa sen sijaan tunnetusti roskien heittämisestä seuraa $1000 sakko, eli kaupunki on putipuhdas jokapaikasta. Kaikkialla on siistiä ja kaunista, ei epämääräisiä pusikoita, ei mutaa, ei törröttäviä pysyvästi keskeneräisiä rakennuksia. Jopa paikallinen China Town oli uskomattoman siisti, vaikka useimmissa kaupungeissa nämä alueet ovat niitä vähemmän huoliteltuja. Arkkitehtuuri on rohkeaa ja futuristista, ja minulla olikin vähän sellainen fiilis kuin olisi siirtynyt johonkin lähitulevaisuuteen.

ArtScience Museum

Marina Bayn Supertree Grove

Marina Bay Sands hotelli, jonka katolla kuuluisa infinity pool

Jonkun mielestä tämä kaikki saattaisi olla jo vähän liiankin kliinistä, mutta Singaporesta löytyy kyllä luonnettakin. Monien uskontojen ja kulttuurien sultatuskattilana siellä on kaiken maailman temppeleitä sulassa sovussa sekaisin, ja toisten ihmisten huomioon ottaminen näkyy monin tavoin. Monissa paikoissa on pieniä kylttejä, joissa neuvotaan, kuinka saadaan yhteiset asiat, kuten bussiin siirtyminen sujumaan jouhevasti. Tuntuu että kaikki asiat on tarkkaan suunniteltu ja ajateltu läpi.

Vanhan ajan siirtomaatunnelmaa ja Singapore Slingejä Raffles hotellissa

Singaporella on ilmeisesti tavoitteena olla "Botanical Capital of the World", ja siinä tavoitteessa se on aika pitkällä. Botanical Garden ja siihen liittyvä Orchid Garden ovat upeita, ja lisäksi viimevuosina rakennetulla Marina Bayn alueella on vielä pari uutta sisäpuutarhaa, joissa esitellään maailman eri kasvillisuusvyöhykkeitä, ja siellä on jopa keinotekoinen cloud forest! Lisäksi kaupungissa kasvaa paljon upeita vanhoja sammalen peittämiä puita katujen varsilla.

Flower Dome ja Singapore Flyer

Cloud forestin kasviseinämää

Cloud forestissa on korkeahko kosteusprosentti

Tämä kaikki miellytti siis erittäin paljon meitä, jotka rakastamme sekä upeaa kaupunkiympäristöä, että puita ja kukkia. Singapore meni heti maailman asuttavien kaupunkien top x listaan, ja jos ei sinne nyt ihan heti muutetakaan, niin varmasti tullaan käymään vielä uudelleen.

National Orchid Garden

Olli ja "Golden Shower" orkidea ;)

Singapore Zoo on yksi maailman parhaista

Tomohon

Parin viikon intensiivisen sukellusputken jälkeen suunnattiin vielä muutamaksi päiväksi Tomohoniin Pohjois-Sulawesin sisäosiin huilaamaan ja tutustumaan aitoindonesialaiseen elämänmenoon maaseudulla. Marraskuu on sisämaassa sadekauden alkua, joten Bunakenin ja Lembehin aurinkoisen ja kuuman sään jälkeen pilvinen ja ajoittain melkein viileä sää tuntui erikoiselta. Sadettakin saatiin vihdoin, yhtenä päivänä jopa aamusta iltaan, jolloin vuorille kiipeilyn sijaan nautittiin hyvällä omallatunnolla lepopäivästä ja hieronnasta varsin edulliseen hintaan paikallisessa spassa.

Kuiviakin päiviä osui kuitenkin väliin, ja kauniilla säällä rannikkoa viileämpi ilmasto oli oikeastaan varsin ihanteellinen retkeilyyn lähiympäristössä. Yhtenä päivänä poikettiin katsomassa yhtä alueen lukuisista aktiivisista tulivuorista ja pulahdettiin uimaan kuumalla lähteellä jonkun paikallisen riisinviljelijän pellon laidalla, toisena päivänä lähdettiin omin päin tarkastamaan Google Mapsin paikkansapitävyyttä ja etsimään karttaan merkittyä vesiputousta. Kartassa tieltä näyttänyt ura oli tosiasiassa lähes kulkukelvoton kärrypolku, mutta parin tunnin kävelyn jälkeen putous kuitenkin löytyi viidakon keskeltä - tosin pari kilometriä kauempaa kuin Googlen kartalla mutta kuitenkin.

Maaseudulla kuljeskelu oli oikeastaan aika jännittävää. Monessa paikassa elämä tuntui sujuvan vielä aika samaa rataa kuin vuosikymmeniä sitten kanojen juoksennellessa vapaina pitkin katuja ja ihmisten toimittaessa askareitaan kiireettömän oloisina. Osa paikoista, kuten vesiputoukselle sademetsän halki johtanut kivilaatoitettu polku paviljonkeineen näyttivät joskus olleen loistossaan mutta tulleen sittemmin hylätyiksi ja unohdetuiksi viidakon keskelle.

Ehkä jännittävin ja oudoin kokemus oli kuitenkin pistäytyminen Tomohonin perinteisillä markkinoilla. Lauantaiaamuisin alueen asukkaat kokoontuvat markkinoille tapaamaan tuttuja, seuraamaan kukkotappeluja ja tietysti ostamaan herkkuja viikonlopuksi. Paikallisten käsitys "herkuista" on tosin venyvä käsite, joten ihan heikkohermoisille paikka ei kyllä sovi. Kanan lisäksi viikonlopun ruokalistalle voi sisällyttää myös koiraa tai lepakkoa, ja koska kaiken pitää olla tiestysti tuoretta, illallisen teilaus ja kalttaus polttolampulla tapahtuu ostajan odotellessa. Eläinten epäinhimillinen kohtelu tuntui ainakin meistä pahalta, tosin länsimainen tehomaatalous ei välttämättä ole juurikaan inhimillisempää, toiminta tapahtuu meillä vain poissa silmistä eikä torikojussa kaiken kansan keskellä. Hurjimmat kuvat jääkööt täällä kuitenkin jakamatta, menkää itse paikan päälle katsomaan jos haluatte.

Lembeh eli omituisten otusten kerho

Lembehillä asustaa kaikki maailman kummalliset meriotukset. Merenalaiset maisemat ovat suurimmaksi osaksi karua vulkaanista hiekkapohjaa ja näkyvyydessä ei ole kehumista. Kauniiksi paikkaa en siis sanoisi. Ihmiset tulevatkin tänne sukeltamaan lähinnä valokuvatakseen ja ihastellakseen ja ihmetelläkseen kummajaisia, joista osaa ei löydy mistään muualta maailmasta ja loputkin ovat hyvin harvinaisia. Olin itse hieman epäileväinen siitä miten mielenkiintoista sukeltaminen olisi täällä, mutta omituisten otusten maailma tempaisi mukaansa heti ensimmäisen sukelluksen jälkeen! Eläimet täällä on kaikessa omituisuudessaan myös hyvin kauniita ja kiehtovia. 

Kaikki sukelluspaikat oli merihevosia täynnä

Hairy frogfish naamioituu leväpalloksi

Ribbon eel kotikolossaan

Useimmat otukset ovat pohjassa eleleviä ja suojaväriinsä luottavia möllöttäjiä. Toiset taas esittelevät avoimesti värejään merkkinä äärimmäisestä myrkyllisyydestä - täältä löytyy jotkut maailman myrkyllisimmistä eläimistä. Omia suosikkeja oli frogfish, joka näyttää hullunkuriselta ja ärtyneeltä sedältä taapertaessaan pohjaa pitkin tassuillaan, lohikäärmeeltä näyttävä devil scorpionfish, taidokkaasti taustaansa mukautuva ja muita eläimiä matkiva mimic octopus, sekä tietysti merien julmankaunis tappaja, mantis shrimp! (Kaikille joille mantis shrimp ei ole tuttu eläin, suosittelen ehdottomasti tätä: http://theoatmeal.com/comics/mantis_shrimp)

Painted frogfish päiväkävelyllä

Lohikäärme! Ei vaan devil scorpionfish

"Älä käy mulle tai mä vedän sua turpaan"

Resorttimme, Diver's Lodge oli ihan kelvollinen, mutta ehkä hieman karu. Onneksi vieraina oli mukavia sveitsiläisiä ja hollantilaisia, ja illat kuluivat leppoisasti sukelluskokemuksia vaihtaessa ja valokuvia vertaillessa. Lembeh on todellakin valokuvaajien paikka: kun saavuimme lodgeen, ensimmäiseksi henkilökunta kysyi, onko meillä iso kamera. Vastasimme hieman hämmentyneinä, että ei nyt niin iso. Nähdessämme joidenkin muiden vieraiden kamerat, ymmärsimme. Heidän kamerat henkilökunta nouti bungalowin ovelta, koska niitä on niin vaivalloista kantaa aamupalalle ja sieltä veneeseen. 

Valokuvaamisessa on sekin hyvä puoli, että eläinten värit tulevat ihan erilailla esiin kuvissa kuin luonnossa. Varsinkin punainen, mutta muutkin värit himmenevät hyvin nopeasti laskeuduttaessa syvemmälle, mutta salamavalo herättää ne taas henkiin. Monesti katsoin jotain eläintä sukelluksissa, ja ajattelin että, no, ruskea karvapallo. Vasta katsoessani jälkeenpäin valokuvia näin miten värikkäitä monet eläimistä ovat! 

Mandarinfish on hyvin ujo ja ulkoilee vain hetken iltahämärässä

Blue ring octopus on maailman myrkyllisimpiä eläimiä

Pygmy seahorse piilottelee suojavärinsä avulla

Bunaken

Indonesian reissumme on kovasti sukelluspainotteinen ja ensimmäinen sukelluspaikkamme on Bunakenin saari Pohjois-Sulawesillä. Olemme asuneet 9 päivää Living Colours -resortissa, ja sukellettu joka päivä. Olimme bonganneet Living Coloursin netistä jo kauan sitten, ja vasta myöhemmin selvisi että sehän onkin suomalaisten omistama ja pyörittämä! Vieraana resortissa olikin siis paljon suomalaisia, ja oli aika mukavan kotoisa tunnelma kun ruokapöydässä ja henkilökunnan kanssa sai rupatella äidinkielellä :) Mukavaa vaihtelua muuten matkaillessa lähinnä englanniksi tapahtuvaan sosiaaliseen toimintaan.

Muutenkin Pohjois-Sulawesin alue vaikuttaa optimaaliselta lomailupaikalta: alue on kristitty, toisin kuin suurin osa Indonesiaa, ja hyvin rauhallinen, sää on täydellinen 30 C joka päivä, sukellus- ja snorklausmaastot erinomaiset, ja samaan aikaan Filippiineillä riehunut hirmumyrskykin näkyi täällä yhtenä polulle tippuneena palmunlehtenä. Resorttimme omistaja Miia sanoikin että niiden 12 vuoden aikana kun he ovat täällä olleet on ollut yksi (1) päivä jolloin sää ei ole sallinut sukeltaa. 

Riutta muodosti monissa paikoissa jyrkkiä seinämiä

Merielämä on täällä vielä monimuotoisempaa kuin esimerkiksi Karibialla, erilaisia kaloja ja koralleja on ihan järjetön määrä, ja monena hetkenä on sellainen olo kuin sukeltaisi akvaariossa. Kohokohtina voisi mainita vaikka dugongin eli merilehmän, jonka bongasimme snorklatessa ihan resorttimme edessä, ja valtavat kilpikonnat ja barracudat. Myös pienemmät otukset ihastuttivat, kuten Lillin lempparit fire dartfish, garden eel ja mandarin fish, jonka nähdäksemme lähdimme varta vasten iltahämärissä istumaan kuolleesta korallirouheesta koostuvaan kasaan 45 minuutiksi. 

Fire dartfish

Nudibranch

Mureena

Olli vietti suurimman osan sukelluksista kamera kädessä, ja nyt kuvat alkavat jo näyttää tosi hyviltä, jotkut jopa paremmilta kuin luonnossa! Vai mitä mieltä olette näistä? :)