Bonaire - Diver's Paradise, väittää paikallisen rekisterikilven teksti eikä voisi olla enempää oikeassa. Sukellus on pienen Karibian saaren tärkein tulonlähde, ja kaikki saarella on suunniteltu sukellusta ajatellen. Tienvarret on pullollaan keltaisia kiviä sukelluspaikkojen merkkeinä, vuokra-autot on varta vasten varusteltu sukelluskamoja ajatellen, sukellusoperaattoreita löytyy jokaisesta niemestä ja notkelmasta ja pinnan alla olosuhteet on tietysti myös vähintään kohdallaan. Viimevuotisen käynnin pohjalta tiesimme jo mitä odottaa, joten tämänvuotinen joulu oli helppo uhrata Bonairen vesien puolesta.
 |
| Joulukuusimato sopi reissun ajankohtaan |
Tällä kertaa tavoitteena oli sukeltaa syvemmälle, joten reissun aluksi suunta oli koulun penkille deep speciality kurssia suorittamaan. Kurssia sukelleltiin eri syvyyksillä 30-40 metrin välillä, mikä toi sukellukseen uusia ulottuvuuksia ja vaatimuksia. Syvällä vesi on usein kirkkaampaa ja kalat isompia, ja useimpien hylkyjen tavoittaminen vaatii myös vähintään tuon 40 metrin luokituksen. Hylkyjä käytiin katsastamassa tälläkin reissulla, ja vaikka Bonaire ei olekaan tunnettu hylkysukelluskohteena, löytyy saaren vesiltä lukuisia pienempiä hylkyjä ja komeimpana yli 70 metriä pitkä ja saksalaisten aikanaan hauskasti nimeämä rahtilaiva Hilma Hooker :)
 |
| Hilma Hooker makaa 32 metrin syvyydessä |
 |
| Mureenoja kurkistelee joka kolosta |
 |
| Smooth Trunkfish tutkii hylyn pintaa |
Sukeltaminen Bonairella on pääsääntöisesti rantasukellusta, mikä tekee kohteesta aika erilaisen verrattuna valtaosaan tyypillisistä sukelluspaikoista. Aamuisin siis kannetaan sukelluskamat ja sopiva määrä tankkeja auton peräkonttiin ja etsitään kartalta sopiva kohde, mieluiten ranta jossa ei ole yhtään muuta autoa ja jota saa vapaasti hallita kahdestaan. Venesukelluksen huonoista puolista ei siis tarvitse kärsiä - ei kymmenpäistä sukeltajalaumaa, ei tankkinsa hetkessä tyhjäksi puuskuttavia ryhmänjäseniä, ei sukeltamista dive masterin johdolla..
Mutta yksityisyydellä ja valinnanvapaudella on tietysti hintansa. Olosuhteet on osattava arvioida itsenäisesti, veteen on kahlattava joskus pitkäkin matka liukkaita kiviä pitkin ja surffiaaltoja vältellen, merielämä on spotattava itse ja hyvät navigointitaidot ovat tarpeen jos haluaa löytää tiensä takaisin autolle ja paikkaan josta vedestä pääsee myös pois. Parhaissa paikoissa veteen meno sujuu lähes yhtä mukavasti kuin veneestä vain kallionkielekkeeltä hyppäämällä, mutta monissa paikoissa sukeltaminen saattaa olla mahdollista vain hyvissä olosuhteissa tuulen käydessä sopivasta suunnasta. Meitä rantasukellus ja sen tarjoama itsenäisyys kyllä viehättää, mutta täytyy myöntää että välillä rannalla eväitä syödessä kyllä kaipailtiin myös liveaboardien palvelutasoa ja heti sukelluksen jälkeen odottavia valmiiksi katettuja herkkupöytiä :)
 |
| Oil Slick Leapin veteenmeno sujui joutuisasti |
 |
| Dive mobiilimme oli erinomainen aina silloin kun suostui käynnistymään |
 |
| Privaattiranta |
Kaikkiaan puolitoista viikkoa kului varsin merellisissä merkeissä, joskin väliin mahtui myös sopivassa suhteessa hotellin omalla beach clubilla chilaillua ja iltoja Kralendijkin rantakadun lukuisissa viehättävissä ravintoloissa. Reissun vedenalaisina huippukohtina mieleen jäivät laittomaan kalastussiimaan takertuneen onnettoman tursaan pelastusoperaatio yösukelluksella ja reissun viimeinen sukellus, jolla pieni baby Hawksbill kilpikonna päätti uida rinnalla pitkän matkaa kuin hyvästelläkseen kotiinlähtöä tekevän sukellusparin. Pinnalta mieleen jäi tiestysti yhteinen aika kahden kesken ja ihana auringonpaiste ja lämpö. Ihan huippu häämatka #2 siis!
 |
| Baby Hawksbill! |
 |
| Pienen koiran kokoinen hummeri |
 |
| Flamingo Tongue simpukka |
